Valokuitua kaikille – joko sinulla on omasi?
25 heinä 2013
Hallitus asetti vuonna 2008 tavoitteen: Vuonna 2015 100 megainen valokuitu- tai kaapelilaajakaista on saatavissa 99%:lle Suomen kansasta, sisältäen niin yritykset kuin kotitaloudet. Itse taisin tuolloin pärjäillä Turussa 1 megaisella yhteydellä ja naureskelin, että vai Lappia myöten aikovat kuitua kaivaa tuolla aikataululla. Enkä ollut ainoa, sillä useampikin ihminen kuului epäilevän, että kehitys jumittuu jälleen vain pääkaupunkiseudulle ja muiden suurten kaupunkien yhteyteen. Nyt vuonna 2013, oma kaistani liikuttaa dataa 100 megaa sekunnissa valokuitua pitkin. Ja Utsjoella on Viestintäviraston mukaan Suomen paras valoikuitulaajakaistan saatavuus. Onko tavoitteet sitten jo saavutettu?
Tavoitteet ja todellisuus
Vastauksena edelliseen – eipä ihan vielä. Viestintäviraston selvityksen mukaan valokuituverkko on saatavilla noin kolmasosaan suomalaisista talouksista, 30 megan kiinteä verkko puolestaan noin kahteen kolmasosaan. Tavoitteisiin on siis vielä matkaa, mutta kehitystäkin on tapahtunut.
Kuntien välisiä nopeuseroja perustellaan kuntien omalla aktiivisuudella. Huvittavasti paras valokuidun saatavuus ei löydykään pääkaupunkiseudulta, vaan aivan toisesta päästä Suomea Utsjoelta. Toki alle 1300 ihmistä asuttavassa kunnassa kattava peitto on helpompi saavuttaa kuin vaikkapa Helsingissä. Osoittaapahan tilasto ainakin sen, että kuitua on mahdollista saada sinne missä sille on kysyntää ja löytyy halua toteuttaa.
Tahtotila puuttuu
Kokonaan kuntien aktiivisuuden piikkiin hankkeen hidastelua ei voi mitenkään laittaa. YLE uutisoi keväällä, että syrjäseuduilla operaattorit eivät ole olleet innokkaita osallistumaan tarjouskilpailuihin lainkaan. Eipä se mikään ihme ole mobiilikaistojen kasvattaessa suosiotaan ja ihmisten muuttaessa kohti kaupunkeja; hankkeen riskit operaattoreille kasvavat jokaisella kilometrillä poispäin asutuskeskittymistä.
Vastuuta hidastelusta on sysätty myös valtion suuntaan. Valtion tukiosuutta pidetään liian pienenä, ja kunnat eivät näin koe voivansa osallistua liian kalliiseen hankkeeseen. Tukikäytännöt koetaan myös liian byrokraattisiksi ja hitaiksi. Motivaatio ja porkkana on siis enemmän tai vähemmän hukassa kaikilta hankkeen osapuolilta.
Väkisin hiipii mieleen kysymys, selvittikö kukaan etukäteen syrjäisimpien seutujen asukkailta ja päättäjiltä halutaanko ja tarvitaanko alueella huippunopeaa kuitua? On ihan syynsä miksi ohjelmistobisneksessäkin on siirrytty lähemmäs käyttäjä- ja tarvelähtöistä kehitystä.
Entäpä mobiilikaistasta?
Kuten tässäkin blogissa on useasti aiemmin todettu, mobiililaitteiden suosio ja mobiiliselailu ovat kasvamassa vauhdilla. Onko kiinteän valokuituverkon kehitys sitten jo auttamattomasti myöhässä, jos nettiin pitää tulevaisuudessa päästä jopa ensisijaisesti mobiililaitteilla? Palveluntarjoajilta on jo saatavissa nimellisesti 100 megan nopeuksiin yltäviä 4G mobiililiittymiä, ja suurin hinta-/nopeuskehitys on tapahtunut viimevuosina nimenomaan mobiilikaistojen puolella.
Ideaalitilanteessa nopea mobiilinetti olisi voittamaton. On mukava istua esim. junassa odottelemassa lähtöä ja laittaa suosikkisarja pyörimään Netflixistä. Toistaiseksi ongelmat vain alkavat siinä kohtaa kun juna lähtee liikkeelle ja kaupunkimaisema vaihtuu peltoaukeaan.
Mobiilikaistoja vaivaa siis sama ongelma kuin kuitukaistojakin. Harvemmin asutuilla alueilla verkot eivät ole yhtä kattavia ja nopeudet putoavat. Verkkoa ei olla innolla laajentamassa, ellei käyttäjiä löydy riittävästi. Mobiilikaistojen käyttövarmuudessa on reilusti parannettavaa, joten ihan lähiaikoina mobiiliverkko ei ole valmis yritysmaailman kiinteitä lankoja korvaamaan.
Resurssit löytyvät suuryrityksiltä
Yhdysvalloissa motivaatio ja rahalliset resurssit ovat löytyneet vähemmän yllättäen Googlelta. Google Fiber hankkeen myötä valokuitua vedetään kasvavalla tahdilla. Kaistakin on vaatimaton yksi giga, eli 1000 megaa. Google on laajentanut hankettaan uusiin kaupunkeihin mm. ostamalla paikallisia operaattoreita. Japanissa puolestaan on käynnistelty Sonyn johdolla jopa kahden gigan valokuituyhteyksien jakelua.
Ehkä jonain päivänä Google Fiber on saatavilla myös Suomessa. Eipä moni vuonna 2005 Googlen lanseeratessa karttapalveluaan olisi uskonut sitäkään, että Google kuvaisi palveluun maailman katunäkymät, ja että kuvausauto nähtäisiin täällä pohjolassakin. Olisikin hieman surkuhupaisaa, jos valtion hankkeen päätyttyä Google tulisi ja tarjoaisi maahan gigabitin kuituverkon. Ehkäpä tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan kannata jäädä odottelemaan ainakaan seuraavaa laajakaistaa kotiin tai työpaikalle suunniteltaessa.
Tekniikkaa löytyy, mistä maksumies
Kotimaiset palveluntarjoajat tarjoavat jo 350:n megan liittymiä ja 100 megainen liittymä on luokiteltu perusliittymäksi. Maailmalla puolestaan on rikottu hiljattain nopeusennätyksiä kehittämällä uusi valokuitutekniikka, joka mahdollistaa datan siirron jopa 400 gigaa sekunnissa. Tekniikasta Suomenkaan valokuituhanke ei siis ole koskaan ollut kiinni, mutta maksumiestä ja riskinottajaa kaipaillaan.
Onko sinulla tai yritykselläsi jo valokuitu? Mitä mieltä olet valokuidun tarpeesta 4G-mobiiliverkkojen yleistyessä?
Artikkelikuva: http://www.flickr.com/photos/dvanzuijlekom/8523276256/
Muut kuvat: http://www.flickr.com/photos/48439369@N00/2791283248/in/photolist-5fE4gf