Paikannuspalvelut: turvaranneke siirtää läheiset kartalle
24 loka 2013
Teemu: Meillä on ollut ilo ja kunnia olla toteuttamassa paikannusrannekkeellenne karttaan pohjautuvaaa verkkopalvelua. Mistä saitte alunperin idean palvelukonseptiinne?
Idea lähti pitkälti siitä, että mediaa seuraamalla tällaisia katoamis-ja karkaamistapauksia tulee vastaan lähes joka päivä. Lähdettiin miettimään, minkälainen tuote ja palvelu tällaiseen ongelmaan voitaisiin rakentaa. Tehtiin noin kuuden kuukauden kartoitus tapaamalla kaupunkien ja kuntien sote-puolen ihmisiä, hoivakotien sekä palvelutalojen johtajia ja henkilökuntaa. Viesti oli erittäin selkeä: tarvetta tämän tyyppiselle palvelulle ja tuotteelle on ja se on suuri. Palautteen perusteella rakennettiin konsepti. Rannekkeen ominaisuudet räätälöitiin pitkälti kartoituksen kautta tulleiden toivomusten mukaan.
Vastaavantyyppisiä montaakaan ei Suomesta löydy. Meidän vahvuutemme on ehdottomasti erittäin helppokäyttöinen kokonaisuus. Rannekkeessa on selkeät hälytysnapit, se on kevyt ja mukava pitää kädessä. Karttapalvelusta, josta vastuuhenkilö (hoitaja, omainen tms.) voi seurata rannekkeen käyttäjän liikkeitä ja muuttaa tarvittaessa rannekkeen asetuksia on myös rakennettu erittäin yksinkertainen ja helppo käyttää. Kokonaisuus on siis hyvin yksinkertainen ja asiakasystävällinen.
Toinen oleellinen ero kilpailijoihin on, että palvelukokonaisuutemme on myös hinnoiteltu erittäin kilpailukykyisesti. Olemme tuotteistaneet kokonaisuuden siten, että hinta ei saa missään nimessä olla haaste tällaista tuotetta ja palvelua tarvitsevalle taholle.
Useimmiten kyseessä on lapsestaan huolissaan oleva vanhempi, jonka lapsi on aloittanut esim. ala-asteen ja koulutie kuljetaan yksin. Lapsillahan on nykyään kännykät jo nuorena, mutta niiden hyödyntäminen vaatii lapselta vastaamista, mikä saattaa unohtua vaikka leikin tiimellyksessä. Myös jos lapsi ei olekaan saapunut koulusta kotiin sovittuna aikana, vanhemmille nousevat pelontunteet pintaan. Karttapalvelusta lapsen liikkeitä seuraamalla voidaan livenä tarkistaa, missä lapsi milloinkin liikkuu ja tarpeen tullen vanhemmat voivat käydä noukkimassa hänet kotiin.
Pienempien lasten ja sairaiden lasten (kehitysvammaiset) kanssa toimitaan niin, että lapselle, joka leikkii esimerkiksi piha-alueella, voidaan asettaa ns. turva-alue (geofence), jolta poistuttaessa laite hälyttää automaattisesti tekstiviestitse haluttuihin numeroihin (omainen), jonka jälkeen reaaliaikainen paikannus aktivoituu ja mahdollisilta katoamis- ja karkaamistapauksilta vältytään.
Aivan varmasti. Itse asiassa paikantavien laitteiden ja palveluiden käyttö tulee räjähtämään lähivuosina. Vain taivas on rajana, mitä ominaisuuksia vastaavanlaisiin laitteisiin pystytään nykyisin lisäämään ja ohjelmistothan tunnetusti voidaan taivuttaa vaikka minkälaisiin käyttötarkoituksiin. Käytännön haasteina ovat useimmiten uusien sovelluskohteiden keksiminen ja muutamat tekniset rajoitteet paikantavissa laitteissa (kuten akun kesto).
Kyllä ihmisten ”seuranta” yleisellä tasolla tulee varmasti lisääntymään, kuten ollaan nähty muun muassa Jorma Ollilan vetamän työryhmän loppuraportista esimerkiksi autoilijoiden seurannasta. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia? Sen voi jokainen itse päätellä. Suomesta alueen osaajia löytyy, joten jään itse henkilökohtaisesti odottamaan suurella mielenkiinnolla, millaisia tuotteita ja palveluita eri toimialoille syntyy.