Prototypointi
Prototypointi on muodon antamista, oli sitten kyseessä ensimmäinen tai kymmenennes muoto. Miltä valmis ratkaisu näyttäisi? Miten se toimisi?
Prototyyppi luodaan yleensä silloin, kun jokin konsepti on ensin todettu mielenkiintoiseksi ja sitä tahdotaan vielä arvioida käytännössä. Pelkät konseptit jäävät aina ideoiksi, jotka saattavat olla paitsi täynnä logiikkavirheitä, myös tulla eri ihmisten kesken varsin eri tavoilla ymmärretyiksi. Prototyyppi on siis tapa tarkistaa, toimisiko idea käytännössä sekä keino varmistaa, että kaikki ymmärtävät tämän idean samalla tavalla.
Prototyypin muoto ja tyyli vaihtelevat tarpeen mukaan. Prototyyppi voi olla paperille piirretty luonnos tai esimerkiksi koodattu toimiva ohjelmisto. Pidemmälle vietyjen prototyyppien vahvuus on siinä, että niillä löydetään helpommin mahdolliset ajatusvirheet toimintalogiikassa.
Prototypointi varmistaa, että konsepti ymmärretään
Lähtökohtaisesti ei ole järkevää, että prototypointivaiheessa yritettäisiin luoda lopullisen ohjelmiston ensimmäistä versiota. Kun pyritään vain antamaan muotoa ja varmistamaan asioita, ei hukata aikaa tai resursseja työhön, jota ei tässä vaiheessa tarvita. On nimittäin melko todennäköistä, että prototyypistä jääneiden ominaisuuksien näkyminen lopullisessa työssä johtaisi konseptin hylkäämiseen. Nopeasti tehdyt prototyypit myös jättävät jälkeen paljon teknistä velkaa, jota pahimmassa tapauksessa jää julkaistavaan versioon ja aiheuttaa huomattavan määrän päänvaivaa ja ehkä koko ohjelmiston uudelleen koodaamista.
Käytännössä prototyypin aikaansaamiseksi voidaan käyttää monia työkaluja, ohjelmointikieliä ja palveluita. Muun muassa SaaS-alustat ovat suosittuja vaihtoehtoja. Tilanteeseen sopivalla nocode- tai lowcode-palvelulla voidaan tehdä varsin hiottuja prototyyppejä todella nopeasti. Pitää vain ymmärtää, että datamallit tai ylipäätään mahdollisuudet eivät välttämättä täysin vastaa konseptia, kestä virhetilanteita tai ole millään tavalla tietoturvallisia. Näppärä tiimi naputtelee hyvin kuvatun konseptin tai tarvittaessa teknisen vaatimusmäärittelyn arvioitavaksi tai testattavaksi varsin sähäkästi.
Prototypoinnissa säästäminen ei ole kannattavaa, sillä kyse on loppujen lopuksi riskien hallinnasta: kukaan ei halua kaataa kymmeniä ja satoja tuhansia euroja ohjelmistokehitykseen vain todetakseen, että itse asiassa emme saakaan tällä ohjelmalla yhdistettyä A:ta ja B:tä toivotulla tavalla, koska C puuttuu.
Sekä prototypointi että konseptointi voidaan valmisratkaisujen osalta rahoittaa julkisin varoin.
